Binar Mustafa
Verisen sodan ja miehityksen ansiosta Irakin tilanne on synkkä. Päivittäin kymmeniä, jopa satoja viattomia ihmisiä kuolee, kun siviilien keskuudessa käydään aseellisia taisteluja. Myös turvattomuus lisääntyy, sillä räjähdyksiä ja iskuja siviilejä vastaan tapahtuu joka puolella maata.
Arkielämä nyky-Irakissa on vaikeaa. Sosiaaliset palvelut puuttuvat lähes kokonaan, ja koulussa ja töissä käyminen on erittäin vaarallista, sillä sieppaukset ovat päivittäisiä. Myös taloudellinen tilanne on huonontunut: työttömyysaste on korkea, köyhyys lisääntyy jatkuvasti ja korruptio on yhä suurempi ongelma. Maan ihmisoikeustilanne on sekin kehittynyt huonompaan suuntaan.
Miehitysjoukot vaikeuttavat ihmisten elämää. Satoja ihmisiä on saanut surmansa väärissä tulituksissa ja taisteluissa terroristeja vastaan, sekä tiesuluissa ja muissa rajoitetuissa paikoissa. Tämä on ollut myös syy terrorismin lisääntymiselle, sillä se antaa terroristijoukoille syyn iskuihin, joista kuullaan päivittäin suru-uutisia tiedotusvälineiden kautta.
Irakin hallitus ei ole kyennyt ratkaisemaan mitään keskeisistä ongelmista, kuten turvattomuutta, palveluiden puutetta tai työttömyyttä. Se ei edes ole pyrkinyt kehittämään mitään ohjelmaa tilanteen parantamiseksi. Päinvastoin: hallituksen keskinäiset ristiriidat ja erimielisyydet syventävät epävakaata tilannetta entisestään.
Uusi hallitus yrittää väkisin ottaa itselleen laillisen vallan, vaalien ja perustuslain avulla. Perustan hallitukselle ovat luoneet etniset ja uskonnolliset ryhmittymät, ja tämän jaottelun pohjalta järjestetään myös vaalit sekä laaditaan uutta, ihmisoikeuksia polkevaa perustuslakia.
Yhdysvallat antaa hallitukselle tukensa, koska se on ajautunut Irakissa umpikujaan: hallituksen muodostaminen on sen ainoa ulospääsy, oli uusi hallinto sitten muuten millainen tahansa. Kun Irakia johtaa uusi hallitus, Yhdysvaltain joukkojen läsnäoloa ei enää kutsuta miehitykseksi, vaan kahden maan väliseksi sopimukseksi.
Tilanteesta kärsivät eniten siviilit, joiden tulevaisuudesta eivät ole huolehtineet sen enempää miehitysjoukot kuin hallituskaan. Ihmisten tyytymättömyys kasvaa, mutta se ei ole kanavoitunut organisoituneeksi toiminnaksi – epätoivoisimmat kuitenkin liittyvät terroristijoukkoihin.
Irakin vapauskongressi (Iraq Freedom Congress, IFC) perustettiin 19.3.2005, tasan kaksi vuotta sodan alkamisen jälkeen, irakilaisten, iranilaisten ja japanilaisten yhteisvoimin. Kongressin perustajat tulivat erilaisista poliittisista puolueista, kansalaisjärjestöistä, naisjärjestöistä ja työväenliikkeistä. Joukossa oli myös yksittäisiä vaikutusvaltaisia henkilöitä, esimerkiksi kirjailijoita ja professoreita.
IFC:n tavoite on koota ihmiset yhteen taistelemaan oikeuksiensa puolesta, jotta nämä pyrkisivät lopettamaan miehityksen ja terroristiryhmien toiminnan, estämään mahdollisen sisällissodan syttymisen ja saamaan vallan kansan omiin käsiin. Toisin sanoen IFC on vastalääke Irakin tämänhetkiselle synkälle tilanteelle.
IFC:hen on liittynyt paljon sellaisia ihmisiä, jotka kärsivät nykytilanteesta tai kokevat tulleensa vainotuiksi, mutta myös niitä, jotka eivät halua sitoutua poliittisiin puolueisiin. IFC:lle on perustettu monessa maissa alajärjestöjä tukemaan kansalaisten modernia vastarintaa. Näin on tapahtunut paitsi Irakissa myös esimerkiksi Japanissa, Etelä-Koreassa, Indonesiassa, Filippiineillä, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, USA:ssa ja Kanadassa.
IFC on nuori järjestö, mutta on ollut hyvin aktiivinen. Mielenosoitukset Bagdadissa ja Basrassa sodanvastaisena päivänä 24.9. kuulunevat sen suurimpiin saavutuksiin. IFC kasvaa koko ajan, ja se saa yhä enemmän jalansijaa kansalaisten keskuudessa.
IFC tarvitsee kuitenkin kipeästi tukea. Hallitukset eri puolilla maailmaa osoittavat tukensa Irakin tulevalle "hallitukselle", mutta Irakin kansa tarvitsee vapautta kaipaavien ihmisten tukea ympäri maailman. Tukekaa ja liittykää Irakin vapauskongressiin, jota saamme yhdessä lopun miehitykselle ja terrorismille ja voimme taistella irakilaisten perusoikeuksien puolesta.